Suomen kieli käyttöön/kihlaus

KihlausEdit

Tarinassa esiintyy neljä ihmistä.

Aapeli on kraatari eli räätäli. Hän on naimaton eikä enää nuori. Aapeli asuu omassa mökissään ja tekee vaatteita ihmisille.

Eenokki on toinen kraatari, Aapelin ystävä ja myöskin vanhapoika.

Jooseppi on nuori mies, Aapelin oppipoika. Aapeli opettaa hänelle räätälin ammattia. Oppipojan täytyy totella ja kunnioittaa mestariaan ja myös Aapelia.

Eeva on tarinan nainen. Hän on kotoisin samasta kylästä, mutta lähtenyt sieltä Helsinkiin töihin. Eeva oli palvelijana hienossa perheessä. Nyt hän asuu lähitienoilla kahden naimattoman herran luona. Se ei ole kaikkien mielestä sopivaa, ja kylällä juorutaan kaikenlaista. Eeva hoitaa herrojen taloutta. Häntä sanotaan herrojen Eevaksi.

Tapahtumapaikka on Aapelin tupa. Henkilöt puhuvat myös asioista, jotka ovat sattuneet muualla. Aapeli ja Eeva tulevat sisään. Molemmat kantavat kädessään nyyttiä. Jooseppi jatkaa padan hämmentämistä, mutta kumartaa syvään.

Eenokki: Tervetuloa, morsiuskunta!

Aapeli: Me kiitämme sinua, Eenokki. Sinä olet tässä juuri tarpeellinen. Onko Jooseppi kertonut sinulle jotakin?

Eenokki: Lyhyesti.

Aapeli: Onhan minulla nyt edes se, joka paitani pesee. - Istu, istu, Eeva.

Eeva (miettii itsekseen): Tämmöinen tupa! Huuhkaimen pesä.

Aapeli ottaa nyytistä sokeriastian ja asettaa sen pöydälle.

Aapeli: Sokeriastia on kuitenkin ehjä. Tiedä, Eenokki, että olemme pyörineet kamalassa leikissä, minä ja Eeva. Oi niitä jumalattomia herroja!

Eenokki: He kai kohtelivat sinua kopeasti?

Aapeli: Kiitän, etten saanut heiltä selkääni.

Eenokki: Kateus, kateus!

Aapeli: Sula kateus. En päässyt edes sisään. Seisoin pihalla ja otin vastaan Eevan tavaroita. Mutta kun olimme valmiit lähtemään ja istuimme rattaille, niin arvaas, mitä tekivät?

Eenokki: Häijyn koiranjuonen, arvaan sen.

Aapeli: Tuli pieni poika, herrojen käskystä, ja sanoi että korjaa hevosen häntävyötä. Mutta se peijakas pisti palavan taulankappaleen Ruskon hännän alle. Samalla yksi herroista ampui meille jäähyväislaukauksen pilkallaan. Rakas virkaveljeni, ajattelepas, millä hirmuisella vauhdilla me lähdimme. Rusko juoksi kuin vimmattu, potki ja juoksi. Oliko ihme, että Eeva ja minä huusimme täyttä kurkkua hädissämme?

Eenokki: Ei mikään ihme. Mutta se on ihme, että seisot vielä tässä ja kertoilet retkestäsi. Kiitä, ettet makaa ojassa tallukat taivasta päin.

Aapeli: Onni suojeli minua. Taulanpala irtosi viimein, ja vähitellen Rusko hiljensi juoksuansa. Istuimme yhä rattailla luut ehjinä, vaikka sydän pamppaili.

Eenokki: Voi julmia herroja, voi julmettuneita!

Aapeli: Sanos muuta. Ihmettelenpä, että Eeva on näin kauan sietänyt heitä. Ettet jo ennen ole tehnyt tätä temppua, Eeva? Eeva kääntyy poispäin ja puhuu itsekseen.

Eeva: Jaa, sinä västäräkki! Suokoon jumala, etten koskaan olisi tätä tehnyt. Mikä hulluus minulta jättää herrat ja tulla tänne turvekaton alle!

Aapeli: Mutta miksi morsian on niin äänetön?

Eenokki: Tavallinen morsiamen alakuloisuus, kun hän muuttaa miehelään.

Parallel Finnish-English TextsEdit

Kihlaus The Engagement
Tarinassa esiintyy neljä ihmistä. Four people appear in the story.
Aapeli on kraatari eli räätäli. Aapeli is a tailor.[1]
Hän on naimaton eikä enää nuori. He is unmarried and no longer young.
Aapeli asuu omassa mökissään ja tekee vaatteita ihmisille. Aapeli lives in his own cottage and makes clothes for people.
Eenokki on toinen kraatari, Aapelin ystävä ja myöskin vanhapoika. Eenokki, Aapeli's friend, is another tailor and he too is a bachelor.
Jooseppi on nuori mies, Aapelin oppipoika. Jooseppi is a young man, Aapeli's apprentice.
Aapeli opettaa hänelle räätälin ammattia. Aapeli teaches him a tailor's profession.
Oppipojan täytyy totella ja kunnioittaa mestariaan ja myös Aapelia. The apprentice must obey and honour his master and also Aapeli.
Eeva on tarinan nainen. Eeva is the woman of the story.
Hän on kotoisin samasta kylästä, mutta lähtenyt sieltä Helsinkiin töihin. She is from the same village originally, but left there to work in Helsinki.
Eeva oli palvelijana hienossa perheessä. Eeva was a servant in a fine family.
Nyt hän asuu lähitienoilla kahden naimattoman herran luona[2] Now she lives in the neighbourhood with two unmarried gentlemen.
Se ei ole kaikkien mielestä sopivaa, ja kylällä[3] juorutaan kaikenlaista. Not everybody thinks it suitable and there's all sorts of gossip in the village.
Eeva hoitaa herrojen taloutta. Eeva looks after the gentlemen's household.
Häntä sanotaan herrojen Eevaksi. People call her the gentlemen's Eeva.
Tapahtumapaikka on Aapelin tupa. The scene is Aapeli's cottage.
Henkilöt puhuvat myös asioista, jotka ovat sattuneet muualla. The characters also speak about things which have happened elsewhere.
Aapeli ja Eeva tulevat sisään. Aapeli and Eeva come in.
Molemmat kantavat kädessään nyyttiä. Both are carrying bundles in their hands.
Jooseppi jatkaa padan hämmentämistä, mutta kumartaa syvään. Jooseppi continues stirring the pot, but bows deeply.
Eenokki: Tervetuloa, morsiuskunta! Eenokki:Welcome to the bridal couple!
Aapeli: Me kiitämme sinua, Eenokki. Aapeli: We thank you, Eenokki.
Sinä olet tässä juuri tarpeellinen. You are just needed here.
Onko Jooseppi kertonut sinulle jotakin? Has Jooseppi told you something?
Eenokki: Lyhyesti. Eenokki: Shortly.
Aapeli: Onhan minulla nyt edes se, joka paitani pesee. Aapeli: At least I now have the one who shall wash my shirts.
Istu, istu, Eeva. Sit, sit, Eeva.
Eeva (miettii itsekseen): Tämmöinen tupa! Huuhkaimen pesä. Eeva (thinks to herself): A cottage such as this! It's the nest of an eagle owl.
Aapeli ottaa nyytistä sokeriastian ja asettaa sen pöydälle. Aapeli takes a sugar cup from the bundle and sets it on the table.
Aapeli: Sokeriastia on kuitenkin ehjä. Aapeli: However, the sugar cup is whole.
Tiedä, Eenokki, että olemme pyörineet kamalassa leikissä, minä ja Eeva. Know this, Eenokki, we have been involved in a terrible game, I and Eeva.
Oi niitä jumalattomia herroja! Oh, those godless gentlemen!
Eenokki: He kai kohtelivat sinua kopeasti? Eenokki: They probably treated you arrogantly?
Aapeli: Kiitän, etten saanut heiltä selkääni. Aapeli: I am thankful that they didn't beat me.
Eenokki: Kateus, kateus! Eenokki: Envy, envy!
Aapeli: Sula kateus. En päässyt edes sisään. Aapeli: Sheer envy. I didn't even get inside.
Seisoin pihalla ja otin vastaan Eevan tavaroita. I stood at the yard and received Eeva's things.
Mutta kun olimme valmiit lähtemään ja istuimme rattaille, niin arvaas, mitä tekivät? But when we were ready to leave and sitting in the carriage, try to guess what they did?
Eenokki: Häijyn koiranjuonen, arvaan sen. Eenokki: A nasty trick, I guess that.
Aapeli: Tuli pieni poika, herrojen käskystä, ja sanoi että korjaa hevosen häntävyötä. Aapeli: A small boy came, at the gentlemen's order, and said he would fix the horse's tail strap.
Mutta se peijakas pisti palavan taulankappaleen Ruskon hännän alle. But that devil put a burning piece of tinder under Rusko's tail.
Samalla yksi herroista ampui meille jäähyväislaukauksen pilkallaan. At the same time, one of the gentlemen shot a farewell shot for us, as a joke.
Rakas virkaveljeni, ajattelepas, millä hirmuisella vauhdilla me lähdimme. My dear colleague, think of at what horrible speed we left from there.
Rusko juoksi kuin vimmattu, potki ja juoksi. Rusko ran like one possessed, kicked and ran.
Oliko ihme, että Eeva ja minä huusimme täyttä kurkkua hädissämme? Was it any wonder that Eeva and I screamed out loud in our distress?
Eenokki: Ei mikään ihme. Eenokki: It was no wonder.
Mutta se on ihme, että seisot vielä tässä ja kertoilet retkestäsi. But that is a wonder that you still stand here and tell of your journey.
Kiitä, ettet makaa ojassa tallukat taivasta päin. Say thanks that you aren't laying in a ditch with your shoes pointing to the sky.
Aapeli: Onni suojeli minua. Aapeli: Good luck protected me.
Taulanpala irtosi viimein, ja vähitellen Rusko hiljensi juoksuansa. Finally the piece of tinder came loose, and bit by bit, Rusko started running slower.
Istuimme yhä rattailla luut ehjinä, vaikka sydän pamppaili. We were still sitting in the carriage with our bones intact, even though our hearts were jumping.
Eenokki: Voi julmia herroja, voi julmettuneita! Eenokki: Oh, the cruel gentlemen, oh, how cruel!
Aapeli: Sanos muuta. Aapeli: You can say that again.
Ihmettelenpä, että Eeva on näin kauan sietänyt heitä. I wonder that Eeva has tolerated them for so long.
Ettet jo ennen ole tehnyt tätä temppua, Eeva? That you had not done this thing sooner, Eeva?
Eeva kääntyy poispäin ja puhuu itsekseen. Eeva turns away and talks to herself.
Eeva: Jaa, sinä västäräkki! Eeva: Why, you wagtail!
Suokoon jumala, etten koskaan olisi tätä tehnyt. Would to God that I had never done this.
Mikä hulluus minulta jättää herrat ja tulla tänne turvekaton alle! What madness made me leave the gentlemen and come here under a peat roof!
Aapeli: Mutta miksi morsian on niin äänetön? Aapeli: But why is the bride so silent?
Eenokki: Tavallinen morsiamen alakuloisuus, kun hän muuttaa miehelään. Eenokki: It is the common melancholy of a bride, when she moves to her husband's home.

NotesEdit

  1. Both kraatari and räätäli mean tailor.
  2. Hereluona governs kaksi naimatonta herraa causing all three to be genitive: kahden naimattoman herran luona.
  3. Why is this kylällä and not kylässä?
Last modified on 5 May 2009, at 04:44